Vero-Marin vie yöunet

Aamulla ei tehnyt mieli enää nousta sängystä. Miksi tehdä töitä, kun ahne hallitus vie kaiken? En ole edes ravintolayrittäjä. On todella hankala ymmärtää tilannetta, jossa yhteiskunta päättää että et saa enää suorittaa elinkeinoasi. Se ei ole demokratiaa.

Nousin ylös ja keitin kahvia. Amazonin paketti pöydällä oli tullut Saksasta. Mitenköhän kuljetusyrittäjä pärjää, kun polttoaineen hintaan tulee korotuksia verojen ja säädösten merkeissä. Meni mitta liikaa puruja.

KIINNITIN peräkärryn auton koukkuun ja suuntasin Luvian kylälle. Vastaan tuli ihmisiä arkisissa duuneissaan ajelemassa ostoksilla, työmatkalla, lasten kuljetuksessa tai kauniin kelin innoittamana luontoon siirtymässä. Kaikki tämä aiotaan meiltä ottaa pois ja laittaa Helsinki-muottiin, jossa joko mennään joukkoliikenteellä tai ei mennä ollenkaan. Harmitti toden teolla.

Marin totesi vaalitentissä, että hän haluaa laittaa kuntaveron progressiiviseksi. Marin käytti tässä sanaa “suurituloinen”, mutta ei kertonut, että keskituloinen perheduunari on suurin maksaja tässäkin utopiassa. Keskiluokka maksaa aina verot. Rikkaita ei Suomessa juuri ole ja alle 15 000 tienaavat eivät kuntaveroa maksa tänäkään päivänä.

Siis se mitä Marin sanoi oikeasti on, että “Minä haluan päättää, mihin teidän työnne hedelmät käytetään”.

VEROTUKSESSA kyseessä on toimenpide, jossa raha, jonka yksilö muuten käyttäisi omiin vaatteisiinsa, matkailuun, liikuntaharrastuksiin tai hyväntekeväisyyteen otetaan pois ja käytetään poliitikkojen mielivaltaisten valintojen tuloksena johonkin.

Tätä moni puolue kutsuu reiluudeksi, mutta onko se reilua, että kohtuus tässä unohdetaan ja kansa verotetaan kuoliaaksi? On selvää, että heikoimmista täytyy pitää huolta, mutta rajansa kaikella.

Nykyisen poliittisen päätöksenteon suunnan on muututtava. Tuntuu kuin Suomi olisi Saksan akvaario, josta vatsallaan kelluvat kultakalat siivotaan pois vähin äänin. Merkel polttaa hiiltä päästökauppahuijaksen turvin ja me lopetamme saunojen lämmittämisen puulla. O tempora, o mores.

Eerik Heijari

kuntavaaliehdokas (kok)

Eurajoki

Todellinen vihreys ei kasva ruukussa keskustassa, vaan maakuntien mullissa

Filosofi John Locke kirjoitti teokset “Kaksi tutkielmaa hallinnosta” sekä “Tutkielman inhimillisestä ymmärryksestä” (1689). Jo tähän aikaan Locke ymmärsi puolustaa ihmisen empiiristä näkemystä tiedon hankinnassa. Ihmisen mieli määriteltiin olevan kuin tyhjä taulu (“Tabula rasa”), johon kokemukset ja huomiot kartuttavat tietoisuutta. Hän uskoi, että yhdenkään ihmisen ymmärrys ei voi olla suurempi kuin elämän kokemusten summa.

Uusia lakeja on nyt säädetty, joissa esimerkiksi turpeen tuotanto on ajettu alas. Ihmisiä kannustetaan koko ajan siirtymään fossiilittomiin ratkaisuihin kertomatta kuitenkaan syytä miksi näin toimitaan Suomessa? Uusiutuvien energiamuotojen osuus meillä kaikesta energiantuotannosta on nyt noin 42%. EU-maiden keskiarvo on hieman alle 20%. Saksalla sama luku on 17% (ec.europa.eu/eurostat). Suomen kansalaisena en näe ainuttakaan syytä miksi Suomen tulisi tuottaa sähköä merkittävästi enemmän uusiutuvilla energiamuodoilla, kun Saksa painaa hiiltä uuniin kuin sota-aikana ikään. Jos olisin Euroopan ilmastosheriffi, Merkel joutaisi välittömästi putkaan.

Toinen älyttömyys on bensaveron korotus. Ei paljoa mieltä lämmitä, että sähköpyörän saa ostettua valtion tuilla, kun kauppaan, harrastuksiin, töihin ja viikonlopun saunailtaan on matkaa useita kymmeniä kilometrejä. Ja tässä ei vielä tarkasteltu sitä mitä kaikki tämä tarkoittaa kuljetusyrittäjille. Kohta saadaan hakea paketit ihan itse.

Nyt täytyy pysähtyä ja kysyä, mikä on se salainen palkinto, jonka suomalaiset tästä ilmastollisesta itseruoskinnasta saavat? Maapalloon vaikutus on olematon (Suomen CO2 päästöt 0,14%). Kaikki tämä voimavara voitaisiin ennemmin suunnata vaikka kiinalaisten ja intialaisten vaihto-opiskelijoiden kouluttamiseen puhtaista tuotantoprosesseista.

Ehkäpä suuri osa poliitikoistamme on mennyt niin syvälle omaan hyvyyteensä, että kaikkien muiden ajatukset näyttävät heistä hyökkäyksiltä, vaikka todellisuudessa heidän omat ajatuksensa ovat mustuneet. Jonkun täytyy herättää nämä ihmiset. Ja parhaita tähän olemme me luonnon lähellä asuvat, me, jotka ymmärrämme elämän realiteetteja paremmin. Todellinen vihreys ei kasva ruukussa keskustassa, vaan maakuntien mullissa.

John Locke uskoi, että vallankumous ei ole pelkästään oikeus, vaan peräti velvollisuus tietyissä olosuhteissa. Meillä se tarkoittaa hallituksen kaatamista. Joten kun kohta koko Suomen marssiessa kuvainnollisesti Arkadianmäelle pysäyttämään jatkuva velkaantuminen ja muut älyttömyydet, täytyy oppositiopuolueiden muistaa, että vihollisen vihollinen on ystävä. Seuraavaan hallitukseen kaivataan elämänkokemusta ja viisautta, sellaista presidentillistä otetta, josta John Locke voisi olla ylpeä.

Nykyhallituksen kerätessä kamojaan, tarinan opetus on, että pohjimmiltaan lait eivät ole tarkoitettu estämiseen ja kontrollointiin, vaan vapauden säilyttämiseen ja vahvistamiseen.

Maan Tapa Tappaa

Yhdysvaltain Postilaitoksen USPS:n pääjohtaja (eng. Postmaster General) tienaa noin 250,000 euroa vuodessa. Suomen Posti Groupin, joka on valtion eli kansalaisten omistama enemmistöltään, maksoi johtajalleen lähes miljoona euroa. Ja yhden Golf-osakkeen. Suomen Postilla on töissä 20 500 työntekijää. USPS työllistää 634 tuhatta ihmistä. Se on 11% koko Suomen väkiluvusta.

Huumepoliisin päällikkö, Jari Aarnio nautti aikanaan poliisin täydellistä luottamusta. Jos ajatellaan kerrannaisvaikutuksia hänen toimintansa takia salakuljetettujen huumeiden ja aseiden kautta, Aarnio voi olla vastuussa epäsuorasti useastakin kuolemasta Suomessa. Samoin kuin huumeet Meksikon rajan yli tuotaessa.

On täysin absurdia, että Suomessa virkamiehiä ei valvota kunnolla. Tarkastuslautakunnat tai sisäministeriö tuskin kykenee tai ymmärtää kontrolloida näitä asioita. Korruptiontorjunta.fi sivusto tuntuu olevan juuri niiden tahojen pyörittämä, jotka näihin vääryyksiin saattavat syyllistyäkin. On täysin yleistä, että verotarkastuksissa lähdetään syyttämään yrityksiä, joiden selvitysten lopputuloksena on parinsadan lisävero kaikkien kuittien kahlauksen lopuksi. Ja kaiken tämän maksat sinä. Välinpitämättömät virkamiehet kohauttavat olkapäitään, kymmeniä tuhansia euroja tuhlattiin.

Virkamiehet voivat siis heittää hukkaan yhteiskunnan rahaa vain tehdäkseen kiusaa, vailla mitään vastuuta. Mikäli paljastuisi, että jotkin yhdistykset olisivat jatkuvassa epävirallisessa yhteistyössä näiden viranomaisten kanssa, saatettaisiin nähdä Euroopan isoin oikeudenkäynti sitten Nürnbergin. Elämä on usein tarua ihmeellisempää, tässä tapauksessa toivon, ettei näin olisi.

Pörssiin listautui 2018 yhtiö nimeltään Kojamo, jonka osakkeista ammattiyhdistysliike omistaa puolet. Kojamo teki voittoa 200 miljoonaa viime vuonna. Puolet tästä valuu näille omistajayhdistyksille ilman veroa. Tällä rahalla ajellaan takseilla pitkin Helsinkiä, juhlitaan Lapissa huviloissa, maksetaan vaalikampanjoita, uhkaillaan rikkureita ja suolletaan ulos propagandaa. Kuka tietää mitä muuta, sillä valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Ja ilman verokillinkiäkään. Tähän kun yhdistetään presidentti Niinistönkin mainitsema tilastofakta, päästään seuraavaan kauhuskenaarioon: Jos joka neljäs suomalainen on valmis lahjomaan virkamiehen saadessaan siitä etua, voidaan vain todeta, että meillä on käsissämme tikittävä korruptiopommi.

Mainittakoon lisäksi, että Kojamo palkkasi amerikkalaisen investointipankin Goldman Sachsin myymään itseään kansainvälisille sijoittajille. Kyseinen pankki on tunnettu siitä, miten se tuhosi Subprime asuntokriisin aikana tuhansien amerikkalaisperheiden elämän, ja pelasti johtajansa syyttöminä, marssittaen samalla satoja työntekijöitään kadulle.

Kuka tämän kaiken sotkun maksaa? Jokainen meistä.

Koko järjestelmä tulisi rakentaa uudelleen. Siitä hyötyy tällä hetkellä liian moni, joten kukaan poliitikko ei puhu asiasta. Mutta vaikka hetken tekisikin kipeää, on parempi, että lääke otetaan nyt.

Eerik Heijari (kok.)

Täysin Uppoamaton Euro

1900-luvun alussa rakennettiin alusta, jota kaikki ylistivät uppoamattomaksi. Kun se valmistui neitsytmatkalle, mukaan lähtivät silloiset silmäätekevät. Lehdistö uutisoi kuinka rakenteensa vuoksi laiva ei voisi koskaan upota.

Titanic upposi vuonna 1912.

Vuonna 2020 elämme vaihtoehtotodellisuudessa. Asiantuntijoilla on kaksi eri mielipidettä, julkinen ja sisäinen, joista jälkimmäisen he päästävät ilmoille vain silloin kun saa vapaasti puhua totta.

Valtiolla on työpaikkoja, joissa ei tarvitse tehdä juuri mitään, joissa maksetaan posketonta palkkaa, ja johon tarvitaan sopivan värinen puoluekirja. Riittää kun nojaa oikeaan suuntaan. Nyt hallituksen yllättäen sörkkiessä näihin muurahaispesiin saadaan aikaan paniikkeja, jossa syvähorroksesta herätetyt nollakompetenssimiehet alkavat sykkiä. Näin tapahtui muun muassa Huoltovarmuuskeskuksessa. Hallituksessa varsinaiset vastuunkantajat syyttelevät toisiaan, samalla kun toimijat laitetaan kuvainnollisesti rautoihin valtion väkivaltamonopolin – tässä tapauksessa KRP:n toimesta. Muka sensuroimaton Päivärinta lynkkaa tuotteen toimittajat suunnitellusti haastattelussa, valtio paheksuu samalla potkien syylliset pihalle ja piiri pieni pyörii, kun Pontius Pilatus saa jälleen kerran pumpata tyhjentymäisillään olevaa käsidesipulloa.

Todellinen kultamuna on suojattu – Uhrattiin pelkästään kaikki periaatteet minkä päälle tämä yhteiskunta on ainakaan rakennettu. On selvää, että jos Ministeri Pekonen olisi ollut mies, hän olisi saanut potkut valehtelusta jo aikaa sitten.

Kaiken tähän suhmuroinnin lisäksi nyt näyttää siltä, että Italia olisi lähdössä EMU:sta. Vaikka itse olisinkin federalisti pitkällä juoksulla, täytyy pohtia olisiko Suomen tässä tilanteessa järkevä lähteä myös ensimmäisten joukossa. Vai miettiikö hallitus taas tämän saavan heidät henkilökohtaisesti näyttämään niin huonoilta tulevia EU-virkoja ajatellen, että mieluummin pysytään rahaliitossa ja postataan pari hauskaa kissakuvaa sosiaaliseen mediaan.

Miten voisimme rakentaa tulevaisuuden Suomen? Yhteiskunnan täytyisi perustua siihen, että yritykset ja ihmiset, jotka tekevät parempia tuotteita ja mahdollistavat parempaa palvelua voivat menestyä, ja siten koota ympärilleen rahaa. Näin ollen myös näiden yritysten omistajat saisivat mandaatin ohjata suurempia rahavirtoja. Päämäärätön rahan heittäminen ongelmia kohti täytyy lopettaa. Keskuspankit pelaavat nyt vaarallista peliä, jossa ne ovat siirtyneet pääomamarkkinoille, vaikuttaen valtion velkakirjojen hintoihin. Tämä ei ole oikeaa kapitalismia.

Ehkäpä maailmassa tarvitaan vähemmän pankkiireja ja lakimiehiä, mutta enemmän ihmisiä, jotka tekevät ja luovat asioita. Liikaa yhteiskunnan älykkäiden ihmisten työpanosta kulutetaan loppukädessä melko yksinkertaisten matemaattisten ja juridisten ongelmien ratkaisuun. Yhteiskunnat ovat rakentuneet tukemaan näitä rooleja, joissa riskit niissä ovat lähes olemattomat, mutta palkkiot ruhtinaalliset. Samaan aikaan ihmisten hoitaminen on jossain roskan kuljettamisen ja ruuan valmistuksen välissä. Yrittäjä on täysin lainsuojaton tässä maassa.

Nykyhallituksen toiminta täytyisi nyt pysäyttää keinolla millä hyvänsä, ennen kuin uhrataan miljardeja markkinasosialismin tukemiseen. Ehkä on aika harkita vakavasti, onko riski Euron pelastamiseksi kannattava.

Eerik Heijari, EMBA (kok.)

Tiedetyt tuntemattomat ja tuntemattomat tuntemattomat

Vuonna 2002 Yhdysvaltain Puolustusministeri Donald Rumsfeld lanseerasi sittemmin useissa yhteyksissä siteeratun käsitteen “Known knowns, known unknowns & unknown unknowns”. Tämä siis tarkoittaa, että on asioita, joka tiedetään olevan. Sitten on asioita, jotka tiedämme olevan meille tuntemattomia. Kolmanneksi on asioita, joita emme edes tiedä ettemme tiedä, eli tuntemattomia asioita, joita ei osattu edes kuvitella olevan olemassa. Käsite juontaa kuitenkin juurensa vuoteen 1955, kun kaksi amerikkalaista psykologia kehitti käsitteen paremmin ymmärtääkseen itseään ja heidän suhdettaan muihin ihmisiin.

Sananvapaus Suomessa on aina ollut merkittäviä oikeuksia, joita jokainen meistä on voinut nauttia ilman pelkoa tervasta tai höyhenistä. Kuitenkin olemme hiljalleen siirtyneet paikkaan, jossa on vain yksi totuus, ehdoton oikea mielipide. Jos on jotain muuta mieltä, ei ole yksi meistä, ja tämä yksilö saattaa saada osakseen maalitusta ja menettää vaikka työpaikkansa. Kuka tätä sairasta toimintaa siis tekee?

Viitaten kirjoitukseni alkuun, Venäjä on varmasti vaikuttanut Suomeen jo kymmeniä vuosia. Yhdysvalloissa on epäilty, että huippuyliopistojen professoreja on kohdennettu KGB:n toimesta erittäin tehokkaasti, ja siten saatu kasvatettua nuoresta sukupolvesta ei-isänmaallinen ryhmä. Jos katsotaan Suomen tilannetta, monessa yliopistossa on vanhoja taistolaisia tai muuten vain erittäin paljon vasemmalle kallistuneita opettajia. Voidaan siis kysyä, onko mahdollista, että tuntematon asia mitä emme edes voineet kuvitella olisikin se, että kansat koitetaan polarisoida ja saada tekemään ilkeyksiä toisilleen, Venäjän tukiessa niin liberaalia puunhalaaja-porukkaa kuin ankeita ukkometsojakin? Tilanne Yhdysvalloissa on tällä hetkellä kaoottinen, ja kohteena ei ole vain presidentti vaan koko yhteiskuntarakenne.

Yhtä lailla Venäjä saattaa rahoittaa kivapuhetta, kuten vihapuhettakin. Liiallinen kivapuhe johtaa vihapuheeseen.

Sosialismi on myrkky, mikä kulkee taloon hyvissä aikeissa. MTK:n Viljanen totesi (5.8.2020) että ympäristönsuojelun ja ilmastopolitiikan varjolla esitetään, että yksityisen omaisuuden ympärille olisi valtiolla, kunnalla tai joillain liikkeillä oikeuksia vedoten yhteiseen hyvään. On pelottavaa, että pieni metsäpalsta saa hakkauskiellon ilmastosyihin vedoten. Kuten metsästyskin, mikäli kantoja ei harvenneta, koituu tästä luonnon monimuotoisuudelle pysyvää haittaa. Kuitenkin joku pipo syvällä päässä Esplanadilla potkukelkalla viilettävä maailman pelastaja nousee eduskunnan portaita ja säätää siellä näitä lakeja koko Suomelle.

On validi mielipide sanoa, että tähän maahan ei saa muuttaa enää kukaan. On myös oikeutettua vaatia, ettei pakoputkista saa enää tupruttaa ulos kuin kukkasia. Joku saattaa haluta, että häntä kuvaillaan tietyllä tavalla. Mutta ei ole oikein, että nämä mielipiteet tai niiden vastustaminen puhumalla tehdään laissa kielletyiksi. Jos näin käy, on tuntematon voittanut ja me olemme hävinneet.

Eerik Heijari, EMBA (kok.)

Suolakurkkuja ja Vodkaa

1990-luvulla Suomessa oli lama ja Neuvostoliitto hajosi. Jokaisen olisi silloin pitänyt ymmärtää, että vain muutos on väistämätöntä. Tässä kuitenkin olemme vielä vuonna 2020, ja kansakunnan suurimpaan kiihkoon saa entisaikojen ihannointi. Ja EU vastaisuus.

Yhdysvalloissa järjestetään pian presidentinvaalit. Siellä sama EU-viha on kanavoitu istuvaan presidenttiin. Seniliteetin ja muistihäiriöiden riivaama demokraatti Joe Biden tuskin pystyy voittamaan Twitterissä kiukuttelevaa tosi-tv presidenttiä. Vaikka Trump onkin saanut monta uudistusta aikaan, on hänen imagonsa tahriintunut ja tahrittu muun maailman silmissä lähes pelastamattomaan kuntoon.

Jenkeissä Washington DC:n eliitti on kuvainnollisesti kaadettu ja suo kuivattu, joten nyt olisi ollut tilausta maltilliselle Niinistöläiselle linjalle. Kovista puheistaan huolimatta Trumpin politiikka on ollut säyseää ja kaikkea muuta mitä esimerkiksi perussuomalaiset Suomessa ajavat. Yhdysvallat on nimittäin federalistinen liittovaltio, ja toisin kuin protektionistinen Suomi, Yhdysvallat suojelee omia liittovaltioitaan.

Yksi merkittävä ero näissä kuitenkin on. Yhdysvalloissa on “no-bailout” periaatteesta pidetty kiinni, eli jos talous osavaltiossa ryssitään, ne ovat itse vastuussa tästä. EU:ssa pohditaan kuitenkin nyt 400-800 miljardin Euron yhteistukipakettia. Mikäli EU:ssa maksetaan velalla jälleen muiden virheitä kuten kymmenen vuotta sitten, meidän on pakko vaatia talouskuria kovalla kädellä.

Euroopan Unionia on syytä moittia monista asioista. Mieleen tulee jäsenmaat, jotka ovat hoitaneet talouttaan huonosti, korruptioskandaaleissa vellovat poliitikot, direktiivit ja monet muut järjenvastaisuudet. On sata kertaa helpompaa osoittaa virheet, jotka saavat suomalaisen puristamaan tölkin ruttuun saunan lauteilla.

Miksei siis asuttaisi utopiassa, jossa rajat pysyisivät auki vain syntyperäisille suomalaisille, joisimme pelkkää maitoa ja söisimme viljaa omista pelloista. Näin emme kuitenkaan halua toimia, sillä entisaikojen kansallisromantiikka ei enää nykypäivänä maksa kaikkea tätä paisutettua hyvinvointia.

Ei siis auta, että täältä lähtee edustajisto karvalakit päässä syömään suolakurkkuja ja juomaan Vodkaa Venäjälle taskut täynnä sukkahousuja ja muovipusseja. Tämä maailma Suomen talouden pelastajana ei ole enää realismia. Isoin osa Suomen hyvinvoinnista tulee nykyisin globaalista ulkomaankaupasta, ja kiitos kuuluu EU:n johdolla neuvotelluille sopimuksille.

Mitä nyt täytyy siis tehdä? On aika aidosti pohtia federalistista Eurooppaa: Euroopan Yhdysvaltoja. Tätä vahvaa liittovaltiota suojaa Nato yhdessä omien kansallisten joukkojen kanssa, ulkomaankauppa on strategista ja ulkopolitiikkaa johdetaan riittävän kovin ottein kuten Yhdysvalloissakin. Samalla sanotaan hyvästi kansallisille eriarvoisuuksille autoveron, tuloverotuksen ja alkoholipolitiikan osalta.

Lauri Törni (1919-1965) taisteli monella rintamalla, jotta Suomi voisi olla yhtä läntisten arvojen kanssa. Ei siksi että meistä tulisi SDP:n, Vasemmiston ja Perussuomalaisen johtama sosialistinen neuvosto-Suomi.

Eerik Heijari, EMBA (kok.)